torstai 26. huhtikuuta 2012

Ystäväni Akselin syntymäpäivillä.





Tänään saatoin rakkaan vaimoni Amelien kyläilemään ystävättärensä luo ja samalla piipahdin tapaamassa mainiota taiteilijaystävääni Akselia, hänellähän sattuikin olemaan syntymäpäivä.
Samalla pääsisin vihdoinkin näkemään valmiina hänelle niin rakkaan äskettäin valmistuneen ateljeekotinsa, josta on kertonut kirjein ja piirustuksin. (Viime aikoina ei juuri muusta ole kirjoittanutkaan. Kylpyhuoneen kaakeleista ja muusta sellaisesta raapustanut...).
Syntymäpäivillä tarjottiin kahvia ja maukasta toscakakkua.

Samaan aikaan, kun olin eteisessä jo hyvästejä päivänsankarille jättämässä, saapui uudesta futuristisesta tyylistä tunnettu taiteilija Filippo Tommaso Marinetti paikalle seurueineen.
Hän tuli esittelemään uusinta tauluaan, samalla kun vei sitä lähistöllä avattuun galleriaan. 
Vaihdoin heidän kanssaan pikaisesti kuulumiset ja riensin hakemaan Amelieta kotimatkalle.

Akselin lähettämä piirustus uudesta ateljeekodistaan.
Tervaspää, komeahan siitä tuli.
Kylpyhuone, hienompana kuin mitä kirjeestä osasin kuvitella.
Syntymäpäivänsä kunniaksi päivänsankari jakoi ystävilleen  painattamiaan rintamerkkejä kera mottonsa

Afrikan tuliaisena säilötty kameleontti. Itse pidän kyllä enemmän hillosipuleista.

Filippo Tommaso Marinettin seurueineen.
Uutta futuristista taidetta.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Huomio huomio, täällä Lontoo!


Retkeni kohokohta oli ilmalaivaretki Lontoon yllä. Kokeilin alan uusinta alusta, Eye-yhtiöiden ylpeydenaihetta. Ja kylläpä Lontoo onkin suuri! Taustalla tunnistanette kastikevalmistaja HP:n toimitalon.

Sain erään liiketoimiini liittyvän asian ansiosta tilaisuuden viettää peräti neljä päivää suurenmoisen Britannian metropolissa Lontoossa. Minulla oli tarkoituksena käydä virallisen ohjelman lisäksi hieman museoissa tutkimassa, mitä kaikkea sikäläiset tutkimusmatkailijat olivat löytäneet: tässä erilaisia kauneusvälineitä, kuten messinkinen peili heijastavaksi killotetulla hopealevyllä ja luisia kampoja.


Olinko ennen matkaani edes tohtinut ajatella rohkeaa suunnitelmaani; pyrkimykseni olisi samoin visiteerata Löytäjä-klubimme suuren ihanteen, naistenkin mitä miellyttävimmän ihailun kohteen eli mestarietsivä Sherlock Holmesin luona. Ja toden totta, tapasinkin hänet!


Voi arwoisat sisaret! Herra Holmes oli ylevä herrasmies, pitkä varreltaan ja mitä viehättävin sekä käytökseltään että olemukseltaan. Eikä hänessä ainakaan ollut tavatessamme kuin -- no ripausta hieman suurempi määrä tuota hurmaavaa dekadenssia, jota hänen ystävänsä tohtori Watson teoksissaan kuvailee.
Hah, herra Watson ei ollut paikalla, mutta kun kyselin herra Sherlock Holmesilta tilaisuutta hankkia herra Mortelille aito britannialainen knalli, hän ystävällisesti lahjoitti minulle yhden Watsonin hatuista, voitteko kuvitella!

Rouva Hudson ystävällisesti otti meistä toisenkin kuvan ja ... kyllä, sotilaallinen olemukseni herpaantui ja tein hieman sopimattoman lähestyvän eleen... olen pahoillani! Toivon että klubimme siveellinen maine ei tämän tekoni vuoksi saanut huikentelevaisuuden ja kevykenkäisyyden lokaavaa tahraa päälleen.

Hieman hänen komeutensa kiihoittamana punastellen poistuin mestarietsivän kodista mukanani tuliaishattu. Taloa muuten tapaamisemme hetkellä vartioi aito bobby, tuossa hauskassa korkeassa poliisiviranomaisen virasta kertovassa hatussaan. Mitähän se mahtoi tarkoittaa? Jokin vaara kenties uhkaa tunnettua ystäväämme?



Osoitteesta Baker Street 221b siirryin Thames -joen varrelle, jossa jaloittelin hetken ennen tutustumista Towerin sillan maisemiin. Minulle tarjoitui myös hieno tilaisuus nousta kaupungin ylle ilma-aluksella, kertakaikkiaan suurenmoista!


Ja minun pitää vielä mainita, miten sujuvaa on kulku Lontoossa: siellä kulkee junia maan alla. Nuo Metripolitan-junat ovat suurenmoisia! Ne kiidättävät matkailijaa jopa ripeämmin kuin nelivaljakon vetämillä vaunuille pääsisi! Oli näet niin, että eräänäkin aamuna kaikki kadut olivat aivan täynnänsä vaunuja ja noita lystikkäitä kaksikerroksissia vaunuja jopa. Minun, joka niin rakastan yläilmaa, oli matkustettava tuhansien muiden kaupunkilaisten kanssa maan alla. Olin aivan tukehtua junan tungoksessa ja kävi niin onneton tapaturma, että kuumissani kaulaliinaa helpottaessani minua tönäistiin ja isoäidiltäni saamani arwokas helmikaulakoru katkesi! Helmet vierivät ympäriinsä ja myöhemmin käydessäni virkistymässä erään musiikkipiirien suosiman cafén saniteettitilassa, pukuni sisältä purkautui lisää. Pyytelin anteeksi tilan toisilta ladyilta ja noukin aarteitani ... mitä hämmentävin, etten sanoisi noloin tilanne...

Cafeteriassa tapasin ohimennen mitä viehättävimmän nuoren neidon. Hän näytti tutulta, mutta en vain saanut mieleeni, missä olin hänet nähnyt. Tarjosin hänelle teetä ja ihailin hänen korustojaan. Kuulemma tunnetusta ja suositusta Tiffanyn jalokiviliikkeestä ovat hankitut. Tosin hän kehui paikan aamiaista... tyttöparka, liekö hoikkuutensa uuvuttamana puhunut aivan sekavia.. Aamiaista Tiffanylla.. sallikaa minun naurahtaa!


Vielä pieni hauska anekdootti asuistani, jos vielä sallinette: olin pakannut laukkuun hameita ja takkina minulla oli Löytäjä-kerhossakin käyttämä uniformuni sarkatakki. Olin kuvitellut, että noinkin suuren metropolin kaduilla saisi kulkea ilman ihmetteleviä katseita, mutta voi! He tuijottivat minua! Ja etenkin vanhemmat herrasmiehet tunnistivat minun pukeutuneen uniformuun! Kävin tästä asustani useaan kertaa erilaisia pieniä keskusteluja. Jopa makeismyymälän herrasmieskauppias kehui hiuskoristettani ja paluumatkan Zeppelinin naisstuertti kyseli, mistä räätäliltä muodikkaat asuni hankin... Olemme siis edelläkävijöitä myös matkailumuodissa, sisaret!

Liitän oheen muutaman filmigraafillisen otoksen matkapuvustostani, jotta ymmärrätte, mitä tarkoitan.


 Lasit, muistakaa aina matkoillanne suojalasit! Goog grief, lähestulkoon unohdin omani, mutta onneksi ne löytyivät kilikellon kanssa hyvin pakattuna laukustani.

Lyhyet matkahameet ovat mainioita matkustaessa. Löytäjä-klubin naisten suosima sarkatakki herätti ihastusta etenkin harmaantuneiden herrojen keskuudessa.

 Uusi keväinen asuni herätti ihmetystä! Kylläpä muuten tohtori Watson yllättyy, kun huomaa yhden hatuistaan kadonneen...

Herra Mortelin laukkuuni pakkaamat aurinkosuojat olivat tarpeen muun muassa kun tervehdin amiraali Nelsonin kunniaksi avatun aukion suurenmoisia leijonia.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Skumppaa ja funkkista

Eäänä huhtikuisena lauantaina Löytäjät klubilla vallitsi epätavallisen seesteinen tunnelma.

Enia lueskeli työpöytänsä äärellä...
Heli yritti paikantaa vastikään löydettyä höyryplaneettaa kaukoputkellaan, 
Judas torkkui nahkaisessa nojatuolissaan ja muutkin societeen jäsenet olivat uppoutuneita omiin puuhiinsa.
Professori Pergament istui tupakkahuoneessa ja tunsi olonsa pitkästyneeksi. "Nyt tarvitaan toimintaa," hän tuumi! 
"Herätys Judas! Tarvitsemme virkistystä ja kulttuuria, seikkailua ja hengen ravintoa!"

Ehkäpä pieni reissu tekisi terää.  
Hmm... ilmalaivakapteenimme Amelie on paraillaan komennuksella Londoniumissa. Paras siis keskittyä lähimatkailuun.  Pääkaupunkimme Helsinkihän juhlii juuri pyöreitä vuosia. Sinne siis!
Mikä säkä! Ilmalaiva Graf Zeppelin on sattumalta juuri suomenvierailulla. Enia hoitaa laskeutumisvalot ja niin meidät noudetaan mitä pikimmiten Löytäjät-klubimme zeppelinkentältä.
Ja tuota pikaa saavummekin jo Helsinkiin.
Oi miten ystävällistä Helsingin kaupungilta toivottaa meidät tervetulleeksi vallan torvisoittokunnan voimin. Ihan tulee Pirholakvartetin ajat mieleen.
Tärkeimmät asiat ensin. Nautimme herkullisesta ruoasta nepalilaisessa Himalaya-ravintolassa, muistellen samalla menneitä tutkimusmatkojamme.
Syötyämme itsemme palloksi päätämme käyskennellä muodikkaasti iltapäiväkävelyllä Esplanadilla. Älkööt koskaan sanottako etteivätkö Löytäjät seuraisi aikaansa.
Kas, siellähän törmäsimmekin arwon herraswäki Fazeriin sekä rouva Stockmanniin. Ehdimme vain nopeasti vaihtaa muutamia kohteliaisuuksia rouvien muodikkaista hatuista *tirsk.
  
Sitten sännistimme Helsingin kaupungintalolle. Siellä oli ihmeteltävänämme mainio elävä taulu, joka esitteli syntymäpäiväkaupungin vaiheita. Taulu totteli kosketusta. Nimesimmekin tämän uutuuden Lääps lääps tauluksi.

Seuraavaksi vuorossa kaupunginmuseon Enemmän funkkista Reino -näyttely, joka johdattaa Helsingissä kuvattujen elokuvien hohdokkaaseen maailmaan. Filmitähdet ja elokuvamaailman glamour tulivat vastaan jo vaatenaulakolla.

Judas, Globin ja Tauno.
"Anteeksi mutta asuuko neiti Töölössä?"

Oi miten inspiroivaa! Pitäisiköhän vaihtaa alaa tutkimusmatkailusta valkokankaalle. "There´s nooo business like shoooow busines!"... Mitä, ai miten niin nuotin vierestä?

Oooh, mikä valloittava kaunotar! Siis kertakaikkiaan henkeäsalpaavan  u-p-e-a TARJOILUVAUNU!

Täällä valkokankaallahan näytetään elokuvaa elokuvan tekemisestä. Tämä kiehtoo suuresti Löytäjiä. Kuinka ketterästi nuo miehet käsittelevätkään tuota matka-arkun kokoista kameraa tuolla suomalaiskansallisessa niittymaisemassa.

Hieno näyttely! Tokihan laitamme vielä nimet vieraskirjaan. Ei hassumpaa tämä funkkis.
Mutta nyt on jo korkea aika lasilliselle kuohuviiniä ja sherryä (kellohan on jo lyönyt kaksitoista aikapäiviä sitten) ravintola Kappelin viehkeässä miljöössä.
Päivän päätteeksi vanha kunnon Valtion rautatiet vie meidät takaisin kotiin.
 Kiitos Helsinki erittäin mukavasta päivästä ja kolme hurraahuutoa tasavuosien johdosta, hip hip...