Retkeni kohokohta oli ilmalaivaretki Lontoon yllä. Kokeilin alan uusinta alusta, Eye-yhtiöiden ylpeydenaihetta. Ja kylläpä Lontoo onkin suuri! Taustalla tunnistanette kastikevalmistaja HP:n toimitalon.
Sain erään liiketoimiini liittyvän asian ansiosta tilaisuuden viettää peräti neljä päivää suurenmoisen Britannian metropolissa Lontoossa. Minulla oli tarkoituksena käydä virallisen ohjelman lisäksi hieman museoissa tutkimassa, mitä kaikkea sikäläiset tutkimusmatkailijat olivat löytäneet: tässä erilaisia kauneusvälineitä, kuten messinkinen peili heijastavaksi killotetulla hopealevyllä ja luisia kampoja.
Olinko ennen matkaani edes tohtinut ajatella rohkeaa suunnitelmaani; pyrkimykseni olisi samoin visiteerata Löytäjä-klubimme suuren ihanteen, naistenkin mitä miellyttävimmän ihailun kohteen eli mestarietsivä Sherlock Holmesin luona. Ja toden totta, tapasinkin hänet!
Voi arwoisat sisaret! Herra Holmes oli ylevä herrasmies, pitkä varreltaan ja mitä viehättävin sekä käytökseltään että olemukseltaan. Eikä hänessä ainakaan ollut tavatessamme kuin -- no ripausta hieman suurempi määrä tuota hurmaavaa dekadenssia, jota hänen ystävänsä tohtori Watson teoksissaan kuvailee.
Hah, herra Watson ei ollut paikalla, mutta kun kyselin herra Sherlock Holmesilta tilaisuutta hankkia herra Mortelille aito britannialainen knalli, hän ystävällisesti lahjoitti minulle yhden Watsonin hatuista, voitteko kuvitella!
Rouva Hudson ystävällisesti otti meistä toisenkin kuvan ja ... kyllä, sotilaallinen olemukseni herpaantui ja tein hieman sopimattoman lähestyvän eleen... olen pahoillani! Toivon että klubimme siveellinen maine ei tämän tekoni vuoksi saanut huikentelevaisuuden ja kevykenkäisyyden lokaavaa tahraa päälleen.
Hieman hänen komeutensa kiihoittamana punastellen poistuin mestarietsivän kodista mukanani tuliaishattu. Taloa muuten tapaamisemme hetkellä vartioi aito bobby, tuossa hauskassa korkeassa poliisiviranomaisen virasta kertovassa hatussaan. Mitähän se mahtoi tarkoittaa? Jokin vaara kenties uhkaa tunnettua ystäväämme?
Osoitteesta Baker Street 221b siirryin Thames -joen varrelle, jossa jaloittelin hetken ennen tutustumista Towerin sillan maisemiin. Minulle tarjoitui myös hieno tilaisuus nousta kaupungin ylle ilma-aluksella, kertakaikkiaan suurenmoista!
Ja minun pitää vielä mainita, miten sujuvaa on kulku Lontoossa: siellä kulkee junia maan alla. Nuo Metripolitan-junat ovat suurenmoisia! Ne kiidättävät matkailijaa jopa ripeämmin kuin nelivaljakon vetämillä vaunuille pääsisi! Oli näet niin, että eräänäkin aamuna kaikki kadut olivat aivan täynnänsä vaunuja ja noita lystikkäitä kaksikerroksissia vaunuja jopa. Minun, joka niin rakastan yläilmaa, oli matkustettava tuhansien muiden kaupunkilaisten kanssa maan alla. Olin aivan tukehtua junan tungoksessa ja kävi niin onneton tapaturma, että kuumissani kaulaliinaa helpottaessani minua tönäistiin ja isoäidiltäni saamani arwokas helmikaulakoru katkesi! Helmet vierivät ympäriinsä ja myöhemmin käydessäni virkistymässä erään musiikkipiirien suosiman cafén saniteettitilassa, pukuni sisältä purkautui lisää. Pyytelin anteeksi tilan toisilta ladyilta ja noukin aarteitani ... mitä hämmentävin, etten sanoisi noloin tilanne...
Cafeteriassa tapasin ohimennen mitä viehättävimmän nuoren neidon. Hän näytti tutulta, mutta en vain saanut mieleeni, missä olin hänet nähnyt. Tarjosin hänelle teetä ja ihailin hänen korustojaan. Kuulemma tunnetusta ja suositusta Tiffanyn jalokiviliikkeestä ovat hankitut. Tosin hän kehui paikan aamiaista... tyttöparka, liekö hoikkuutensa uuvuttamana puhunut aivan sekavia.. Aamiaista Tiffanylla.. sallikaa minun naurahtaa!
Vielä pieni hauska anekdootti asuistani, jos vielä sallinette: olin pakannut laukkuun hameita ja takkina minulla oli Löytäjä-kerhossakin käyttämä uniformuni sarkatakki. Olin kuvitellut, että noinkin suuren metropolin kaduilla saisi kulkea ilman ihmetteleviä katseita, mutta voi! He tuijottivat minua! Ja etenkin vanhemmat herrasmiehet tunnistivat minun pukeutuneen uniformuun! Kävin tästä asustani useaan kertaa erilaisia pieniä keskusteluja. Jopa makeismyymälän herrasmieskauppias kehui hiuskoristettani ja paluumatkan Zeppelinin naisstuertti kyseli, mistä räätäliltä muodikkaat asuni hankin... Olemme siis edelläkävijöitä myös matkailumuodissa, sisaret!
Liitän oheen muutaman filmigraafillisen otoksen matkapuvustostani, jotta ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Lasit, muistakaa aina matkoillanne suojalasit! Goog grief, lähestulkoon unohdin omani, mutta onneksi ne löytyivät kilikellon kanssa hyvin pakattuna laukustani.
Lyhyet matkahameet ovat mainioita matkustaessa. Löytäjä-klubin naisten suosima sarkatakki herätti ihastusta etenkin harmaantuneiden herrojen keskuudessa.
Uusi keväinen asuni herätti ihmetystä! Kylläpä muuten tohtori Watson yllättyy, kun huomaa yhden hatuistaan kadonneen...
Herra Mortelin laukkuuni pakkaamat aurinkosuojat olivat tarpeen muun muassa kun tervehdin amiraali Nelsonin kunniaksi avatun aukion suurenmoisia leijonia.
