Itsenäisyyspäivän paraati

Matkakertomus: Löytäjät Margitinsaaren syleilyssä

Syksyinen kylpylämatkamme suuntautui Margitinsaarelle Budapestiin. Olimme kuulleet näiden rikinkatkuisten vesien terveellisistä vaikutuksista, joten pakkasimme kapsäkkimme ja uimalakkimme ja suuntasimme kohti lämpöisiä lähteitä. Monen seikkailun jälkeen pääsimme vanhemman Budan ja nuoremman Pestin välissä olevalle vihreälle saarelle, joka puistoineen ja kävelyreitteineen vaikutti mitä kiinnostavimmalta. Hotellimme oli moderni ja komea The Grand Hotel, jonka interiööri salpasi miltei hengityksen.

Margitinsaaren vedet olivat lämpimiä ja elvyttäviä. Tätä ihmeellistä vettä nautittiin myös juomalla, ja sen makua voisi kuvata... no, mielenkiintoiseksi ja varmasti erittäin tervehdyttäväksi. Onneksi myös paikallinen tokaij-viiniä oli tarjolla. Uskomme senkin olevan mitä terveellisintä, ja ainakin makunsa puolesta miellyttävämpää kuin rikkivesi. Parantolassa nautimme myös eksoottisesta suolahuonehoidosta sekä höyrykammiosta, jonka eukalyptuksinen höyry hiveli etenkin Serpentinan keuhkotaudin rasittamia keuhkoja.

Sen lisäksi, että lepuutimme työn rasittamia kehojamme, kävimme tietenkin tutustumassa myös Budapestin lukuisiin nähtävyyksiin, kahviloita unohtamatta.

Yksi nähtävyyksistä oli batzaari, jossa riittikin ihmeteltävää!

Paikallisten kirkkojen interiöörit olivat henkeäsalpaavia.

Sää oli mitä mainioin ja sai Tonavankin levittämään syksyistä auterettaan kaupungin ylle.

Paikallisten ravintoloiden portieerit olivat varsin jännittäviä.

Yliopiston kirjaston vierestä löysimme Central Kavehazin, joka on tarjonnut virvokkeita  tieteilijöille ja taiteilijoille jo vuodesta 1887. Kahvilan antimia nautittuamme emme yhtään ihmetelleet, miksi unkarilainen tiede ja taide on niin laadukasta.

Budapest on kuuluisa myös Art Nouveaustaan, johon tutustuimme Bedö Hazissa. Luonnollisesti tutkimme tarkasti myös kahvilan tarjonnan, joka oli jälleen erinomainen. Kyllä nuo unkarilaiset osaavat!

Budapestissa oli esiintymässä myös maailmankuulu Bohemian Quartet.

Imponoivaa arkkitehtuuria

Vieraillessamme höyryä uhkuvassa kesäkaupunki Heinolassa ehdimme perehtyä myös arkkitehtoorisiin nähtävyyksiin. Yksi kohteemme oli uudesta kansallisromanttisesta ilmeestään maankuulu Harjupaviljonki, missä horisontin perinnemaisema kohtasi häkellyttävällä tavalla orientaalisen arkkitehtuurin. Tunnelma oli kuin aikamme suurten taiteilijoiden tauluissa. Paviljongissa tarjoillaan myös maittavia vohveleita, joita toki nautimme yhden, jos toisenkin.

Seuraavaksi suuntasimme kohti lääninkivalteri Aschanin residenssiä, joka on kuuluisa vaikutuksestaan aikamme arkkitehtuuriin vaikka onkin rakennettu jo monta sukupolvea aiemmin. Täytyy sanoa, että olimme suuresti imponoituja! Huoneiden ajaton ja viipyilevä tunnelma ja viehättävä värimaailma lumosivat meidät niin, että meinasimme vallan unohtua menneille vuosisadoille.

Höyryinen kesäpäivä Heinolassa, osa 2

Nykyaikaisen höyryvoiman pariin suuntautunut tutkimusmatkamme jatkui Heinolan kesäkaupungin rautatieasemalta kohti satamaa, missä uudet ja modernit höyrylaivat olivat esittelemässä voimiaan ja uusinta teknologiaa.

Näiden voimakkaiden teräslaivojen runkojen niitit olivat lujasti stanssattuja, messinkiosat ja kupariputket olivat hyvin kiillotettuja. Laivat kulkivat kotimaisella puulla, joten laiturilla oli metrin mittaisia koivuhalkoja mottikaupalla. Koivumotilla höyrykoneet kulkevat tunnista kahteen, joten puuta kyllä kuluu.

Höyryinen kesäpäivä Heinolassa, osa 1

Aloitimme kesälomakauden Helin, Serpentinan ja Rompylonin voimin matkustamalla Lokomo 1009 -höyryjunalla läheiseen kesäkaupunkien helmenä tunnettuun Heinolaan. Höyrypilven ja vihellysten saattelemana huomasimme iloksemme, että radanvarressa oli runsaasti uteliaita katsojia kaameroineen ikuistamassa tapahtumaa. Matkalla näimme myös ihastuttavat Ahtialan ja Vierumäen rautatieasemat.

Jämerän höyryveturin tarjoama kyyti oli mitä miellyttävintä. Heinolan rautatieasemalla saimme myös erinomaista perehdytystä höyryjunien maailmaan, sillä paikalla oli useampikin höyrykone-ekspertti. Korkeaan veturiin kiipesi moni nuori tutustumaan ja into oli käsinkosketeltavaa - höyryssä todella on tulevaisuus! Laiturilla junaan tankattiin myös vettä, sillä sitä pääsee höyrystyneenä aina hieman karkuun. Koksiuuni lapioineen muistutti meitä oivallisesti siitä, että höyrymatkustamisen mahdollistamiseksi vaaditaan vahvaa lihasvoimaa!

Löytäjät ajan hermolla - itsenäisyyspäivä -14

Löytäjät aavejahdissa

Allå allå!

Tällä kertaa Löytäjät ovat päättäneet selvittää tieteen ja taikuuden keinoja hyväksilukien, onko kummituksiksi ja aaveiksi kutsuttuja olentoja todella tavattavissa ja voivatko menneet sukupolvet viestittää meille rajan takaa. Mikä olisikaan parempi ajankohta näihin toimiin ryhtyä, kuin parhaillaan vietettävä kekrirauhan aika, jolloin henkimaailman porttien sanotaan olevan auki unohtuneen.

Sopiva kummitustalo henkimaailman kanssa seurusteluun on löytynyt. Tarkat tieteelliset instrumenttimme, sekä maagikkomme Enia Lunan konsultoimat tarotkortit ovat osoittaneet, että juuri tämän kukkulan laella on havaittavissa erittäin voimallisia sähkökenttäin purkauksia ja energioita.

(Tekisipä mieleni antaa henkimaailman otuksille hieman noottia kerrassaan heikosta siivousinnosta ja arweluttavan läheisestä suhteesta hämähäkkein ja muiden luonnottomien otusten kanssa.)

Tutkimusryhmämme on luonnollisesti varustautunut runsain eväin…

… ja vahvistavin virvokkein.

Emme suinkaan ota hiisien ja kummajaisten kanssa asioimista kevyesti, vaan olemme varustautuneet asianmukaisesti. On ensisijaisen tärkeää naamioida itsensä tuiki tuntemattomaan muotoon. Jos nimittäin jokin ilkeämielinen pahulainen sattuisi tiellemme tulemaan, on hyvin tärkeää, ettei tuo riivattu sielu saa oikeaa identiteettiämme tietoonsa.

Amelie tässä varmistaa mitä tarkkaavaisimmin katsein, että Serpentinan henkilöllisyys on mitä taitavimmin salattu ja mahdolliset vihat kohdistuvat, tutkimusmatkaajien sijaan, siihen pariisilaisen Café Bohemen mitä töykeimpään tarjoilijaan, joka kehtasi eräällä tutkimusmatkalla vihjata seurueemme olevan liian janoisen.

Täytyy myöntää, että tieteellisen aavejahtimme tulokset eivät olleet kunniamainnan arvoisia. Mittasimme energiakenttien vaihtelut. Tutkimme jok’ikisen nurkan ja komeron. Kurkistimme sängyn alle. Mikä pettymys! Ei mörköjä sielläkään.

Ainoa kummallisuus mihin törmäsimme, oli havainto, että vaikka tohtorimme H.M.Globin heijastikin varjon, kuten me muutkin, oli varjo kuitenkin ihan eri paikassa kuin hyvä tohtorimme. Hänen kuvajaisensa ei myöskään toistunut peilissä. Olisi kuitenkin ollut epäkohteliasta huomauttaa asiasta, joten jätimme asian sikseen.

Seuraavaksi siirsimme huomiomme rajan taakse siirtyneiden kontaktoimiseen. Jotta muistaisimme ketä kukin oli tavoittamassa, kirjoitimme muistilaput otsaamme. 

Siinä vaiheessa iltaa alkoi keskittymiskykymme jo kummasti herpaantua, vaikka olimmekin mitä ahkerimmin yrittäneet tankata virvokkeita ja jouduimme alati lunttaamaan toistemme otsasta ketä kukin olikaan kanavoimassa ja tiedustelemaan kanssatutkijolta mitä olinkaan jo ehtinyt tavoittamaltani henkiolennolta tiedustella.

Suorittamiemme kokeiden osalta täytyy epätyydyttävästi todeta, että lopullinen tieteellinen todistusaineisto kummitusten ja aaveiden olemassaolosta jää tutkimusryhmältämme edelleen esittämättä. C'est la vie mon amie! Seikkailu jatkukoon!

Löytäjät toivottavat teille, uskollinen tiedeyleisömme, Happy Halloween!