Herra Mortel haaveilee automobiili-uutuudesta.
Herra Mortelin ja Amelien kesäistä pyöräilyeleganssia.
Olimme myös joukolla saattamassa matkaan höyryjunaa, jonka kyydissä edustajamme teki tutkimusmatkan.
Veturi valmiina peruuttamaan.
Seuraavassa seurueemme rohkean jäsenen eli herra Judas von Kampferin raportti junamatkasta :"Äitienpäiväviikonloppuna tarjoutui harvinaislaatuinen tilaisuus päästä kokemaan junalla matkustamisen glamouria, kun Salpausselän aseman ja Heinolan välillä liikennöi höyryvoimalla kiitävä ”Koillisen pikajuna” (vai mahtoiko kyseessä olla se kuuluisa ”Disoriented express”; suuntahan ei ollut aivan kohti itää vaikkakin sinnepäin).
Junamatka oli upea yhdistelmä menneisyyden näkymiä, tuoksuja ja ääniä. Höyryveturin pillin ääni ja veturin puhkunta herättivät vanhat muistot henkiin. Myös tuhansia kertoja maanteitse kuljettu matka Lahdesta Heinolaan sai uusia ulottuvuuksia. Reitin varrella oli jo hieman rappeutuneita muistoja aikaisemmin vilkkaasta liikennereitistä sammaloituvine asemineen ja ruohottuvine sivuraiteineen. Rappioromantiikka pisti mielikuvituksen liikkeelle.
Vanhat puuvaunut eivät olleet aivan yhtä loistokkaita, kuin suuriruhtinaan nahkavaunu, mutta sinisellä tai punaisella plyysillä verhoillut penkit olivat unettavan mukavia.
Sininen salonkivaunu.
Naruverkko-hattuhyllyt olivat yksinkertaisuudessaan tyylikkäitä. Junasta löytyi myös kolmannen luokan vaunu puupenkein, vanhat kaasuvalaisimet katossa. Se oli tietenkin parhautta.
Kolmannen luokan tunnelmaa.
Punainen salonkivaunu.
Ensimmäinen arvoitus oli, miksi veturi oli kytketty junan runkoon väärin päin; perä menosuuntaan. Halusiko junamiehistö näyttää, että nykytekniikalla veturi kulkee yhtä nopsaan molempiin suuntiin? Halusivatko he vain taittaa matkaa savupilven etupuolella? Joka tapauksessa vasta Heinolassa veturi kytkettiin perinteiseen tapaan, kokka kohti Lahtea.
Veturi viimein oikeinpäin.
Toinen arvoitus oli, miksi veturin piipusta tulee niin paljon savua. Jokainen saunaa lämmittänyt on huomannut, että kun tuli kiukaan alla on syttynyt hyvin, niin savua tulee tuskin lainkaan. Miksi veturi puskee piipustaan tukevaa savupatsasta kaiken aikaa? Mielenkiintoista.
Kolmas arvoitus oli suorastaan tyrmistyttävä. Missä olivat kaikki junan lasiset juomavesipullot? Pelkät tyhjät telineet olivat jäljellä! Onko Timantti-petkuttaja ollut junassa ja kähveltänyt korkealaatuisesta lasista tehdyt pullot väärennettyjen jalokivien raaka-aineeksi? Aivan varmasti! Lisäksi hän luultavasti laittoi unilääkettä eväisiini, sillä kotimatkalla ainoastaan rautainen tahdonlujuuteni pystyi
pitämään minut hereillä."
Pullo puuttuu!
Eväshetki junassa.
Judas kokeilee rohkeasti, miten ihmiskehon fysiikka kestää höyryjunan suunnattoman nopeuden.
Ai sentään miten innostava matkareportaashi! Ihan kaduttaa ja nolottaa, että rohkeuteni petti viime metreillä ja en rohjennut nousta Disoriented Express -junan huimaan kyytiin. Toivottavasti tutkimusseuramme urhean pioneerin Judaksen sisuskalut eivät menneet ihan vallan epäjärjestykseen tuosta hurjasta kiidosta rautaisella tiellä.
VastaaPoistaOlen myös erittäin otettu siitä, että junayhtiön edustajat kunnioittivat tutkimusseraamme tarjoamalla jäsenemme käyttöön yksityisvaunun :D
Spekuloinnit Timanttipetkuttajan operoimisesta valtion rautateillä ovat kerrassaan jännistyttäviä. Ehkä vihdoin pääsemme tämän luihuketkun jäljille!
Jos veturin piipusta tuli todellakin koko ajan savua, niin selitys on siinä, että nykyajan veturimiehet eivät enää osaa lämmittää höyryvetureita oikein. Reportaasin saunahavainto on aivan oikea ja pätee myös vetureihin.
VastaaPoistaSavun sijasta piipusta toisaalta tulee kyllä koko ajan tulla höyryä. Höyrykoneissa työn tehnyt höyry nimittäin johdetaan nimenomaan savupiippuun, ja sitä kautta taivaalle.