Runonkeruumatkalla susirajalla

Ajan hengen mukaisesti myös Löytäjät haluavat kunnostautua kansantieteellisessä tutkimuksessa ja niinpä suuntasimme runonkeruumatkalle susirajan takaiseen Pukkisaareen, mistä kuuluisat kansantieteilijämme - kuten retkillään traagisesti kadonnut Dr. Wilhelm Elokivi - ovat onnistuneet tallentamaan vielä elävää vanhaa muinaissuomalaista perinnettä. Kas, tuollahan siintääkin pieni kauppakylä rakennuksineen.

 

Tämähän on muinaiseen rakennustyyliin tehty varhopatsastalo, totesi Hra Mortel. Menkäämme sisään katsomaan, miten siellä asutaan.

 

Kunhan silmät tottuivat hämärään, observoimme, että talon nurkkaan oli rakennettu oivallinen saviuuni. Tällaisia uuneja on käytetty eri puolilla maailmaa jo kivikaudelta asti.

 

Kunkin asukkaan tavarat ovat tallessa hienoissa puuarkuissa, jotka toimivat samalla myös huonekaluina, kuten istuimina. Ja tuonne seinustaa kiertävälle laverille on pedattu varsin mukavan näköinen peti, jonka paksun ja lämpimän, viikinkiaikaista Osebergin mallia noudattavan huovan on joku kätevä emäntä kutonut talven pitkinä iltoina päre hampaissaan. 

 

Tutkimme kylän naisväen asujen kauniita kansanomaisia nauhoja ja pohdiskelimme niiden symboliikkaa. 

 

Mutta Mon Dieu! Totisesti suurin yllätys meitä odotti astuessamme keskiliesimajaan. Sieltä, taljojen joukosta ilmeentyi tuo kuuluista tutkijakolleegamme. "Dr. Elokivi, otaksun" sai Hra Mortel lopulta soperrettua.

 

Tohtori Elokivi kertoi asuneensa Pukkisaaren heimon parissa jo nelisen vuotta, ja taltioineensa erilaisia runoja, loitsuja ja lauluja jo roppakaupalla, mutta heimon runoille ei vaan näy loppua. Tohtori ystävällisesti kutsui meidät mukaan samana iltana alkavaan sessioon. Heimon vanhalla shamaanilla oli kuulemma ihan erityisen mielenkiintoisia runoja laulettavanaan, joiden Tohtori Elokivi arvelee juontavan ajoilta ennen kun suomalaiset vaelsivat Egyptiin ja perustivat sinne tuon nykyään hyvinkin tunnetun egyptiläisen kulttuurin. Mutta kun kuulimme, että nuo jouhikon säestämät, vanhan miehen jorinat kestävät yli kuusikin tuntia, muistimme yhtäkkiä, että meillä oli hyvin kiireellisiä ja tärkeitä asioita toimitettavana kaupungissa. Meidän oli aika palata Löytäjät-klubille iltasherryä nauttimaan.