Ja edelleen: tutkimusmatkaseurueemme miesväki kaikkosi Pirkanmaan suuntaan omalle retkelleen, naiset ottivat tehtävän hoidettavaksi.
Mietimme oikein kovasti, suloisten naisaivojemme koko voimalla, miten saisimme jotain vihiä itänavan sijainnista ja luonteesta.
Käytimme naisen vaistoa, kuuntelimme juoruja ja uhrasimme viattoman neidon. Saimme hyviä vihjeitä ja voimme tässä kohtaa paljastaa pahuuden kätyri Rudger von Kampmerille, että sekä suunta että muut itänavan löytymistä edesauttavat asiat alkavat olla selkeitä ja matka on alkanut.




...tuota... itänavan tietäjien välskäri ja todellinen henkiopas: Tigru!
Kiitämme fotografisesta avusta neiti Katariina Klippiä, joka tuli luoksemme päivävisiitille, mutta viihtyi Löytäjä-joukon seurassa kokonaisen päivän.
Hui sentään, kylläpä onkin hurja ilmestys tuo julma papitar!
VastaaPoistaI say! Mutta näinkin suureellinen haaste kirvoittaa turvautumisen muutoin äärimmäisinä pidettyihin keinoihin! Onneksemme uhraus ei ollut turha, vaan Itänavan tietäjien kanavoima muinainen wiisaus viitoitti meille tietä kohti mystistä Itänapaa...
VastaaPoistaSopivan uhrattavan impyen löytäminen oli sekin haaste! Onneksi löysimme juuri sopivan punatukkaisen neidon, jonka kasvisperäisen ruokavalion hyvänä pitämää sisäelimistöä oli helppo tulkita
VastaaPoistaSainkin juuri kuulla, että uhrasimme jäsenemme Serpentinan kadonneen ja nyt siis jo edesmennen kaksoissisaren! Mikä ihmeellinen yhteensattuma.
VastaaPoistaOnpa muuten lumimyrsky! Näinköhän löydämme perille itänavalle?