sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Sähkösanoma: Itänaparetken vaiheet nyt kartalla.



Rakkaat kanssaseikkailijat, arwon tieteentekijät. Kunpa voisimmekin sammuttaa meitä loputtomasti riivaavan janon kaikkea Itänapatiedettä käsittelevää kohtaan. Harmillisesti voimme kuitenkin antaa teille vain luonteeltaan ylimalkaisia tietoja siitä, mitä Itänavan salaisuuksien raottaminen on tähän mennessä eteemme tuonut. Tarkempi materiaali on näet kansallisen turvallisuuden nimissä julkistettu salaiseksi. (Onhan ilkeä tiedemies Rudger von Kampfmerkin vielä kiihkeistä etsinnöistä huolimatta onnistunut pysymään meiltä ja kansainvälisiltä agentuureilta salatussa paikassa)



Ilolla voin kuitenkin paljastaa, että kenties piankin voimme valjastaa itänavan ehtymättömät energiavarat ihmiskuntamme eduksi, vapautuaksemme ruumiillisen ja fyysillisten ponnistusten ikeestä ja voidaksemme keskittyä tieteen ja hengen asioihin ja toisaalta myös siunattuun joutilaisuuteen ja sopivasti jäähdytetyn kuivan shampanjan nauttimiseen.

Tohtorinna Dinah Miten uraauurtavat tutkimukset edistyvät mallikkaasti, vaikka tutkimustyötä hidastikin pieni takaisku. Siihen liittyi harmillinen pikku räjähdys, joka vavisutti perustoiltaan myös Löytäjä-klubimme vankkaa rakennusta, ynnä muuta lähitienoota. Onneksemme lääninvankilassa on kuitenkin suhtauduttu suopeasti tieteen harjoittamiseen ja ekspertillämme on käytettävänään kaikki tarvittavat instrumentit kodikkaassa pikku sellissään.

Julkistamme tässä yhteydessä myös Richard P. Mortelin kerrassaan ansiokkaan, ilmalaivaperspektiivistä luodun kartan Itänaparetkemme vaiheista.

6 kommenttia:

  1. Kylläpä on Herra Mortel jälleen osoittanut lahjansa piirustuksen saralla, sillä sen verran fiinin kartan on hän tuosta voimiamme koetelleesta tutkimusmatkasta paperille onnistunut loihtimaan!

    Matkamme loppuvaiheet ovat itselleni edelleen hieman houreisuuden ja väkevien eväiden aiheuttaman sumuisuuden peittämiä, mutta hiljalleen muistikuvani ovat palaamassa.

    Ex oriente lux!

    VastaaPoista
  2. Ansiokas kartta. Taidan tatuoida siitä kopion Rutgerin selkänahkaan noella ja pistimellä, jotta löydämme ulos tästä kirotusta Sipooriasta. Onneksi ruokaa on vielä jäljellä, vaikka viimeinen tilkka konjakkia menikin eilen.

    VastaaPoista
  3. Todellakin, Judas-parka! Edelleenkö siellä vaellatte ... olemme kovin pelänneet uutisia teidän ja tuon harvinaisen, mutta julman Sipooriantiikerin kohtaamisesta, mutta olipa kerrassaan suuri helpotus kuulla, että olette edelleen voimissanne!
    Tieto konjakin loppumisesta on mitä harmillisin! Meiltä saattoi jäädä putinkin palanen kammin tienoille joten jos tienne johtaa sen luo, sieltä voitte saada helpotuksen ahdinkoonne.
    Odotamme kovasti kuulumisianne jatkossakin!
    teitä ja urheuttanne tervehtien!

    VastaaPoista
  4. Ei tigereistä kannata olla huolissaan. Toivottavasti emme törmää verenhimoiseen pandaan. Eräs krouvari kertoi vähän aikaa sitten, että panda oli surmannut häneltä tarjoilijan. Ensin peto oli hänen ruokalassaan lopettanut ateriansa ja sitten se varoittamatta ampui tarjoilijaparan ja läksi tiehensä. Selitys outoon tapahtumaan löytyi Ensyclopedia Britannicasta: "Panda, mammal in the bear family, eats shoots and leaves.

    VastaaPoista
  5. Hyvänen aika! Tuo viattoman näköinen karhumainen eläin ja tuollainen peto : "syö ampuu ja lähtee"... Tiigerit ovatkin vaarattomia sen rinnalla!

    VastaaPoista
  6. Todellakin mikä mahtava kartta! Hieman itse myöhästyin eräiden, krhm, väärinkäsitysten vuoksi Itänapa -expeditioonin startista ja myöhemmästä matkanteosta. Epäonnisen matkani vaiheista voin antaa myöhemmin tarkemman reportaashin. Mutta tärkeintä on, että itänapanöyhtämolekyylien tutkimus etenee loistavasti! Vanginvartijat täällä lääninvankilassa ovat oikein mukavia ja tiedehenkisiä, ja he ovatkin antaneet minulle lähes vapaat kädet tutkimukseni tekemiselle. Valitettavasti joudun osallistumaan nöyryyttäviin aamujumppiin ja ala-arvoisiin aterioihin, jotka hidastavat ikävästi etenemistäni.

    VastaaPoista