keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Kohti Itänapaa

Tutkimusmatkaajien maanalaisen naisarmeijan kilpajuoksu kohti myyttistä Itänapaa on täydessä vauhdissa. Naisellisen intuition, juorujen ja itänapawatupassin johdattamana matka alkoi ankarissa olosuhteissa. Viimeisin raportti kertoo että kaikkien aikojen lumimyrskykään ei onnistunut lannistamaan pientä ja sinnikästä naisjoukkoamme. Kilpa kohti Itänapaa on siis hyvällä mallilla ja mikä parasta, ilkeä tiedemies Von Kampmer tuntuu kadonneen kuin paukku (äskettäin löydetylle) pohjoisnavalle.

Itänavan enkelit lähtötunnelmissa.


Mr Frost tarkistaa muonavarat: purkkaa, lakua ja kirsikkalikööriä. Mitä, missä ihra ja keksit? Olis pitänyt pestautua Shackletonin retkikuntaan, Mr Frost murahtelee.

Tuiskis. Runsaasti itänapanöyhtää, olemme ilmeisesti oikeilla jäljillä.

Mutta äkkiä...


Vaikeudet alkavat kasaantua retkikuntamme ylle ja hartioille.


Meitähän ei yksi viikkoja kestävä hirmuinen lumimyrsky pysäytä!

Kohti itänapaa vaikka kroolaten!

Spirits up myrskystä huolimatta! Pahin lumimyräkkä hellittää otettaan, ja Enia on pistämättömällä vainullaan löytänyt taas merkkejä itänapanöyhtästä. Jolly good, myös kirsikkalikööriä on vielä jäljellä!

Tässä oli viimeisin uutinen urheista retkikunnattaristamme mitä tänne sivistyksen pariin on itärintamalta kuulunut. Matka kohti Itänapaa jatkuu...


Kuvat: aina niin taitava fotografisti, neiti Katariina Klippi.



1 kommentti:

  1. Napa-alueiden luonto on armoton ja oikullinen. Varokaa kuitenkin ennen kaikkea arktista hysteriaa.

    VastaaPoista