Sähkösanoma: Itänaparetken vaiheet nyt kartalla.

Rakkaat kanssaseikkailijat, arwon tieteentekijät. Kunpa voisimmekin sammuttaa meitä loputtomasti riivaavan janon kaikkea Itänapatiedettä käsittelevää kohtaan. Harmillisesti voimme kuitenkin antaa teille vain luonteeltaan ylimalkaisia tietoja siitä, mitä Itänavan salaisuuksien raottaminen on tähän mennessä eteemme tuonut. Tarkempi materiaali on näet kansallisen turvallisuuden nimissä julkistettu salaiseksi. (Onhan ilkeä tiedemies Rudger von Kampfmerkin vielä kiihkeistä etsinnöistä huolimatta onnistunut pysymään meiltä ja kansainvälisiltä agentuureilta salatussa paikassa)



Ilolla voin kuitenkin paljastaa, että kenties piankin voimme valjastaa itänavan ehtymättömät energiavarat ihmiskuntamme eduksi, vapautuaksemme ruumiillisen ja fyysillisten ponnistusten ikeestä ja voidaksemme keskittyä tieteen ja hengen asioihin ja toisaalta myös siunattuun joutilaisuuteen ja sopivasti jäähdytetyn kuivan shampanjan nauttimiseen.

Tohtorinna Dinah Miten uraauurtavat tutkimukset edistyvät mallikkaasti, vaikka tutkimustyötä hidastikin pieni takaisku. Siihen liittyi harmillinen pikku räjähdys, joka vavisutti perustoiltaan myös Löytäjä-klubimme vankkaa rakennusta, ynnä muuta lähitienoota. Onneksemme lääninvankilassa on kuitenkin suhtauduttu suopeasti tieteen harjoittamiseen ja ekspertillämme on käytettävänään kaikki tarvittavat instrumentit kodikkaassa pikku sellissään.

Julkistamme tässä yhteydessä myös Richard P. Mortelin kerrassaan ansiokkaan, ilmalaivaperspektiivistä luodun kartan Itänaparetkemme vaiheista.

Raportti Winter Tweed Run -tapahtumasta.

Neiti Wäre seurueineen suuntasi vaunun keulan kohti pääkaupunkia kirpeänä sunnuntaipäivänä, siellä järjestettiin ensimmäinen Winter Tweed Run. Viikolla kävi mielessä että pitäisikö MAHTI- polkipyörä elvyttää tulille sunnuntaiksi, mutta se jäi vain haaveeksi pakkasen lähennellessä miinus kahtakymmentä pakkasastetta. Päivästä oli tulossa hieno ja olimme valmistautuneet camera obskuralla, kuumalla mustikkakeitolla ja suklaakekseillä matkaan. Tietysti myös lämpimillä vaatteilla.
Tuomiokirkolle alkoikin saapua mitä erinäköisempiä polkipyöriä ja kuskeja ja iloinen joukko lähti matkaan kohti Kivihakaa ajaen. Koska olimme jalkamiehiä ja seurueemme oli yllättäen kasvanut vallan hurmaavilla ihmisillä, lähdimme sulattelemaan varpaitamme läheiseen caféteriaan. Sieltä teimme reippaan kierroksen lähimaastossa ja ravitsimme itsemme, jonka jälkeen tutustuimme vielä Kivahaan ihmeelliseen maailmaan.
Tweed Run näytti kyllä niin mukavalta ajanvietteeltä, että semmoinen on järjestettävä. Keskustelin asiasta Amelien kanssa ja päädyimme päivämäärään 11.6. joka on lauantai ja varmasti oiva päivä pikku pyöräilyyn ja eväsretkeen.

Kapteeni Kaaoksen polkipyörä oli vallan hieno.

Aivan huikean tyylikäs valettu pikkuauto, lienee alumiiniä.

Caféteriassa seuranamme olivat muun muassa Ateliere O Haapala, hra L. Patokorpi ja viehkeä Fiona Timantti.

Pikkuruisia moottoripyöriä Kivihaassa.♥

Tweed Runin mainos.

Rankempaa sikaaria heikkohermoisille.

Ystävällisin terveisin Neiti M Wäre

Löytäjä-lehden uusin numero ilmestynyt!

Fischerprizen neitsytmatka.

A/S/S Fishcherprize, 8.2. -11

Otteita kapteenin kapteenin lokikirjasta. En paljasta tässä lähtöhetkeämme tarkemmin, koska siitä muutoin voisivat kilpailijamme laskea suhteellisen nopeutemme. Jätän myös tarkemman reittimme kuvailematta, jotten paljastaisi tämänhetkistä kurssiamme. Itänavan löydyttyä voin julkaista tarkan kuvauksen matkastamme. Tällä erää vain nämä ylimalkaiset viittaukset ja kuriositeetti, johon törmäsimme matkallamme.

Kiireessä ja yön pimeydessä lähdimme kohti viimeisiä tuntemattomia korpimaita. Kisa kohti Itänapaa oli jo täydessä käynnissä ja kilpakumppanimme etenevät kaukana edellämme. Miehistön rekrytointi on yhä kesken, mutta sekä miehistö, polttoaine että muonavarat ovat täydennettävissä matkan varrelta. Ensimmäinen etappi matkalla itään on Hindukushin vuoristo. Ilman sen suurempaa selittelyä valitsin sen kohteeksi koska: a) Se sijaitsee kaukana idässä. b) Kaikki suuret valloitukset aina tehdään ylittämällä Hindukush...

Valitettavasti myöhäisen lähtöhetkemme ja tästä aiheutuvan pimeyden tähden, emme saaneet lainkaan onnistunutta fotografista aineistoa uljaasta lähdöstämme. Kuin varkaat yössä lipesimme tähtitaivaalle...

Sinä aamuna olimme vuoriston yllä, ja mitä havaitsimmekaan. Epäilyttävä ja karvainen, mutta jättimäinen olento viiletti lumista vuorenkylkeä. Jalkauduimme oitis seikkailun toivossa vuorensivulle ja aloitimme jäljityksen.

Observoin otusta tehokkailla ilmalaivaston bi-okulaareillani ja havaitsin sen olevan jonkinlainen humanoidi.

Niinpä otin heti "Ukkoslapsen" luotettavan Krnk-nallilukkokiväärini ja ammuin sen.

Ylpeä metsämies saaliineen. Eipä monella ole enää tämän jälkeen tilaisuutta ampua moista hirmua.

Alukseni lääkintäupseeri ja luonnontieteilijä Frau Doktor Patricia Stein vahvisti ampumani humanoidin äärimmäisen harvinaiseksi lumimieheksi eli Jetiksi. Fotograafisen aineiston tarjoaa matkamme virallinen taltioija Dársall Fionn ja Royal Paine Society.
Seikkailu jatkuu...



Jan E. "Total" Jirk

Etenemme jälleen!

Eilen heräsimme kirkkauteen.

"Mitä tämä on!?" huudahtivat monet. Lumimyrsky oli vihdoin hellittänyt ja näimme jälleen taivaan sinen. Ilman suojalaseja olisimme varmasti menettäneet näkömme! Lunta oli kasaantunut valtaviksi vuoriksi ympärillemme.

Mutta, ei ollut aikaa hukattavissa, oli heti jatkettava matkaa! Olimmehan saaneet huolestuttavia uutisia kotopuolesta. Muutkin voimat olivat liikkeellä.

Taivalsimme väsyneinä koko valoisan ajan. Onneksi vuosi on taittunut kohti uutta kevättä ja valoa on jo huomattavasti enemmän kuin aikana jolloin hautauduimme suojakammiimme. Siitä tuntuu olevan niin kovin kauan...

Löysimme suojaisen leiripaikan ja pystytimme laitteemme, jotta saisimme nämä uutiset välitettyä toimitukseen. Olemme siis jälleen matkalla kohti tuntematonta. Tunnen sisälläni että me lähestymme jotain, jotain meitä kaikkia suurempaa!

Olen havainnut merkkejä myös muissa, hekin tuntevat sen. Levottomuutta. Kukaan ei kuitenkaan sano sanaakaan, sillä aikamme lumiluolassa muutti meitä kaikkia. Olen kuitenkin lähes varma että saamme karistettua päältämme tämän omituisen pölyn matkamme edetessä. Toivon myös että laskelmani muonavarojen riittävyydestä ovat onnistuneet. Olisi kovin ikävää jos paluumatkalle ei jäisi mitään. En ole kertonut vielä muille mitä kannan repussani. Suojelen sitä niin pitkään kuin kykenen.

Sen lisäksi että sydänalaani hieman kouraisee tuo vääjäämätön veto, myös kaikki laitteemme tuntuvat sekoilevan. Huonoina hetkinäni tieteelliseen tutkimukseen orientoituneet aivoni tuntuvat harhailevan ja kuvittelen muassamme olevan jotain näkymätöntä! Joku joka salaa heittelee ja venkoiluttaa kiikareitamme ja kaukoputkiamme mitä kummallisiin suuntiin. Ajatelkaa, minä! Kerrassaan häpeällistä.

Liitän raporttiin vielä muutaman fotograafin jotta tiedätte, että me etenemme.

Sähkösanoma: Teknologia avuksi itänavan etsintään.

Kapteeni Jan E. Jirk

A.S.S Ficherprize J.C